TARINANI

Kiinnostus vuorovaikutussuhteisiin syttyi jo varhaisina opiskeluvuosinani sosiaalipsykologian luennoilla. Vuosia myöhemmin sattumien kautta ammatillinen polkuni vei minut töihin lasten- ja nuorisopsykiatrian poliklinikoille, joissa heräsi syvempi kiinnostus ihmismieleen ja vuorovaikutukseen. Hakeuduin kaksivuotiseen kognitiivisen lyhytterapian koulutukseen, joka johdatti äärimmäisen kiehtovaan maailmaan. 

Tapasin työssäni erityislapsia ja -nuoria sekä heidän vanhempiaan. Lähdin opiskelemaan neuropsykiatriseksi valmentajaksi, joka koulutuksena tarjoaa välineitä ymmärtää erilaisia ihmisiä, rakentaa vuorovaikutussiltoja heidän kanssaan sekä saada heidän ympäristönsä paremmin ymmärtämään heidän erityisyyttään. Koulutus tuotti keinoja ohjata asiakkaita kohti heidän tavoitteitaan ja parempaa hyvinvointia. 

Koin työssäni tarvetta vahvistaa osaamistani perheen vuorovaikutussuhteista. Kouluttauduin perhearviointimenetelmän osaajaksi, joka on menetelmä yhdessä perheiden kanssa tehtävään havainnointiin heidän vahvuuksistaan, voimavaroistaan ja vaikeuksistaan. Olen osallistunut myös MIM-menetelmäkoulutukseen, joka on vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutussuhteen havainnointiväline.

Kiinnostuin työnohjauksesta avoimen organisaatiokulttuurin ja työhyvinvoinnin kehittämisen välineenä jo opiskellessani yliopistossa sivuaineina hallintotiedettä ja johtamista. Haaveilin tuolloin, että jonain päivänä opiskelisin työnohjaajaksi. Tämä toteutui vuosia myöhemmin. Työnohjaus tarjoaa luottamuksellisen tilan kuulluksi tulemiselle, reflektoinnille, jäsentämiselle ja näkökulmien jakamiselle. Se on koulutetun työnohjaajan avulla tapahtuvaa oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä. Olen käynyt lisäksi valmentava mentori -koulutuksen, joka tarjoaa hyödyllisiä välineitä myös osaksi työnohjausprosessia. 

Työnohjaajakoulutus vei minut pohtimaan syvemmin työhyvinvointia, dialogia, reflektointia, organisaatiokulttuureja ja näiden myötä myös johtamista. Siirryin esihenkilötyöhön, jossa pääsin toteuttamaan teoriaa käytäntöön. Kiinnostuin valmentavan johtamisen ja dialogisen työnohjauksen yhtäläisyyksistä. Lähdin hakemaan lisäoppia johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnosta.

Haaveeni psykoterapeuttiopinnoista on ollut vuosia läsnä. Psykoterapeuttikoulutuksen valintakriteerien tiukentuessa siirryin takaisin töihin nuorisopsykiatrialle päästäkseni kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeuttikoulutukseen. Yksi suurimmista unelmistani toteutui, kun tulin valituksi koulutusohjelmaan.

Työskentelen sivutoimisesti yrittäjänä. Olen työssäni kuunteleva ja tilaa antava sekä samalla asiakasta aktiivisesti kohti tavoitteitaan kannustava. Aito kohtaaminen, kuunteleminen ja kysyminen - dialogi,  ovat merkityksellisiä elementtejä työskentelyssäni. Dialogisuus on yhdessä ymmärtämistä, joka tuottaa mahdollisuuden muutokselle. Muutos edellyttää dialogisia ja eläviä suhteita sekä aktiivista ja myötätuntoista kuulemista ja jakamista. Muutos syntyy ihmisten välisissä suhteissa yhdessä ymmärtäen. Vahvuuksiani ovat ymmärrys yhteiskunnallisen toimijuuden, osallisuuden ja sosiaalisen ympäristön merkityksestä ja vaikutuksesta hyvinvointiin sekä yhteiskunnan palvelujärjestelmien tuntemus.